Kuukausi taas hurahti tuosta noin vaan.. Pojulla oli tosiaan se kipulääkekuuri ja hierottavanakin käytiin ja Pojulla oli selässään todella kipeitä kohtia. Saatiin venyttelyohjeita yms. Ortopediinkin otettiin yhteyttä ja laitettiin Kuopioon Pojun epäonnistunut lonkkakuva ja kuvat selästä kirjeen kera. Ortopedi soitteli takaisin ja kertoi kuvien osoittaneen Pojun luuston aivan terveeksi. Vika ei siis ole luustossa, vaan jumit johtuvat jostain muusta, mahdollisesti virheellisestä askelluksesta tms. Pyysi meitä soittelemaan kolmen viikon jälkeen lääkekuurin loppumisesta uudelleen, että mikä on tilanne. Pian on mennyt se kolme viikkoa ja välillä Poju on oikein hyvässä kunnossa, mutta välillä sitä ei millään huvittaisi nousta aamulla ylös ja lähteä ulos. Selkää se aristaa ja tuossa äsken hieman sitä hieroin ja Poju koitti karata alta pois, kun teki niin kipeää. Kävimme myös koirapuistossa, jossa oli Usva-malamuutti. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta sitten Usva heittäytyi liian tuttavalliseksi ja ilmeisesti osui Pojun selkään, josta Poju on nykyään tosi tarkka ja Poju joutui ärähtämään Usvalle. Ja kun Usva ei usko Pojun ärinöitä, Poju joutui ärisemään pahemmin, eikä sana silti mennyt perille. Pian tilanne johti siihen, että Usva poistui puistosta omistajansa kanssa. Pojusta ei enää ole koirapuistokoiraksi, jos siellä on muita. Nemin kanssa se leikkii, kuten ennenkin, mutta toisten koirien liiallista tuttavuutta Poju ei hyväksy.

Muuten ollaan vietelty ihan normaalia elämää. Viime kuussa käväistiin Nemin kanssa Jyväskylässä näyttelyssä hakemassa arvostelu Soile Bisteriltä. En nyt jaksa kaivella sitä arvostelua esiin, mutta hyvä se kuitenkin oli. Jotain samaa, mutta jotain täysin toisenlaistakin siinä oli kuin Päivi Eerolan arvostelussa. Narttupentuja oli kolme ja Nemi oli kolmas jääden ilman kunniapalkintoa. Ei haittaa laisinkaan, sillä tuo oli ihan omanlainen kokemus. Nemi käyttäytyi varsin mallikkaasti ottaen huomioon, miten paljon koiria pyöri ympärillä. Ylpeä saa olla tyttösestä. Tammikuussa varmaan suunnataan Lahden ryhmikseen, jossa taitaa olla tuomarina Mari Palgi tms.  

Pojulle vaihtui ruoka ja nykyään se syö Britin Lamb & Rice -ruokaa, joka sopii hyvin herkkävatsaiselle. Nemi syö sitä ja Jahti & Vahti Kana-riisiä sekaisin. Nemille ruoka maistuu todella hyvin, mutta Pojulla on välillä ongelmia saada ruoka uppoamaan vatsaansa. 

Nyt ei irtoa muuta, mutta tiedoksi kuitenkin kaikille, että hengissä ollaan koko poppoo tällä suunnalla :D 

Tiistaina Vesku käväisi klinikalla taas vaiheeksi, kun antibioottikuuri ei tuottanut toivottua tulosta. Elukkalekuri sitten määräsi Pojulle 20 päivää kipulääkettä, yksi 50mg:n tabletti kerran päivässä. Ell suositteli myös hieronnan varaamista tälle ajalle eli 10. päivä mennään taas Tiinan luokse murjottaviksi.
Lääke todella auttaa, Poju on suht normaali oma itsensä, leikkii mielellään, liikkuu aivan toisella tavalla ja ottaa kontaktia kuten ennen. Ruokahalu on taas hieman huonontunut, mutta jospa ruoan vaihtuminen Jahtiin ja Vahtiin toisi muutosta ja ruoka taas maistuisi paremmin. Toivottavasti tuo ruoka ei sotke kummankaan mahaa. Tänään annoin ekan kerran J&V:a Pro Pacin seassa.

Elämä ei käy tylsäksi Pojun kanssa, sillä eilen se pääsi vahingossa nielaisemaan kananluun. Ostettiin parafiiniöljyä, mutta se ei auttanut yhtään. Öljyn antamisen jälkeen Poju yski pitkän aikaa vähän väliä, joten mietin, mahtoiko luu sittenkin jäädä kurkkuun kiinni. Välittämättä siitä, saako luun niellyttä koiraa oksettaa vai ei, tartuin suolapurkkiin ja niin Poju hetken päästä oksensi porukoitten takapihalla. Toisella yökyllä luu tuli pihalle, joten huoli oli poissa. Luu oli yli viisi senttiä pitkä ja täysin ehjä onneksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Edelleenkin Poju alkaa täristä aamuisin, kun olen lähdössä töihin. Muuten se on ihan normaali. Olen kohta koittanut miettiä pääni puhki, mitä ihmettä me oikein voidaan tehdä tuon koiran kanssa. Eläinlääkäri ehdotteli ortopediä ja jopa varjoainekuvausta, jonka voisi tehdä vain Vantaalla ja joka maksaisi n. 500€. Se ei todellakaan tule kysymykseenkään, mutta ortopediä harkitaan. Yksi vaihtoehto on varmaankin jatkuva kipulääkitys, mutta se varmasti vie aikanaan maksan ja/tai munuaiset aivan loppuun.. Mä niin haluaisin saada vastauksia jatkuvasti vaivaaviin kysymyksiin Pojun tilasta..  

Ehhee, ei kovin yllättävää, etten ole taas hetkeen päivitellyt.. No, jospa nyt tekis sitten oikein megapäivityksen kerralla, niin ei jäisi mitään epäselväksi.

Poju kävi elukkalekurilla tarkistuksessa 2.10. Tarkoitus oli teettää polvitarkastus. Eläinlääkäri tutki Pojua, kokeili sen selkää ja jalkoja, eikä tuntenut mitään poikkeavaa niissä. Toki selän lihakset oli jumissa ja Poju aristi niitä. Juteltiin Pojun oireista ja ell päätti kuvata Pojun selän. Rauhoituspiikki kankkuun ja siirtymä röntgenhuoneeseen odottamaan nukahtamista. Kymmenisen minuuttia siinä meni ja sitten otettiin kolme kuvaa selästä. Kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa ja otin sitten puheeksi punkkitaudit. Punkkeja on Pojusta löytynyt vuosien varrella useita ja punkithan tunnetusti levittävät kaikenlaisia tauteja. On olemassa punkkitautitesti, joten Pojusta otettiin verinäyte ja sen tulokset tulivat seuraavana maanantaina eli 5. päivä. Pojulla oli veressään erään punkkitaudin vasta-ainetta, mutta eläinlääkärin mukaan kyseistä vasta-ainetta on joka viidennellä koiralla, vaikkei mitään tartuntaa olikaan. Varmuuden vuoksi määrättiin 20 päivän vahva (150mg) antibioottikuuri, joka päättyi viime lauantaina. Kipulääkettäkin jouduimme antamaan välillä, kun Poju vaikutti niin kipeältä. Ruokahalu pysyi ennallaan, eikä edes maha mennyt lääkkeistä sekaisin. Eräänä päivänä Poju vaan pisti kotiin tullessa jarrut pohjaan rappusissa. Ekat rappuset nousi mielellään, mutta toisiin ei suostunut astelemaan. Vesku joutui sen sitten kantamaan kotiovelle asti. Koskaan ennen Poju ei ole kieltäytynyt rappusten nousemisesta.
Peräpääkin on Pojua vaivannut ja anaalirauhasia ollaan kotioloissa tyhjennelty parikin kertaa tässä lähiakoina, mutta oireet ei ole helpottuneet. Lisäksi Poju on jollakin tasolla tullut eroahdistuneeksi. Tänä aamuna se jäi kotiin tärisemään, kun lähdin töihin ja Vesku oli lähtenyt jo aiemmin. Ehkä sairastelu on tehnyt siitä herkemmän, eikä se haluaisi olla erossa laumastaan kipeänä. Paha sanoa.. Nyt taas toivoisi, että koirat osaisivat puhua.
Antibioottikuuri ei siis tuonut ainakaan selvää muutosta parempaan Pojun kohdalla. Pitäisi vissiin soitella lekurille taas vaihteeksi..

Mätsärikuulumisia sen verran, että koiruudet olivat Mikkelissä 4.10. ja Poju oli siellä PUN, ei sij. ja Nemi PUN3. Isoja pentuja oli huimat 7kpl. Ja 11.10. oli täällä Pieksämäellä mätsäri ja silloin Poju ei astellut lainkaan kehään, sillä en halunnut kiusata sitä kipeänä. Nemi kisasi pennuissa ja sai punaisen nauhan, muttei sijoittunut. Harjoituksen kannalla sinne mentiinkin. Samaisena päivänä käytiin myös Varkaudessa treffaamassa Rex-sakemannia koirapuistossa. Alkuun leikit eivät oikein sujuneet, sillä Rex alkoi leikillään äristä Pojulle ja Nemille ja alisti Nemiä kauheasti. Poju rupesi sitten suojelemaan Nemiä, joten Rexiä piti pitää kiinni välillä, että tilanne rauhoittui. Puistossa kävi myös muita ja jossain vaiheessa sinne tuli pieni terrieri, omistajan mukaan jackrussellin ja rat terrierin sekoitus, ja tämä pieni otus, nimeltänsä Nepa, oli Rexin, Pojun ja Nemin suosiossa. Koko neljän porukka leikki hienosti yhdessä ja Nepa leikitti jokaista vuorollaan. Ärinät olivat historiaa ja oli milteipä harmillista lähteä puistosta, kun leikit menivät niin hienosti. Nemikin intoutui leikkimään ja se oli ihan uutta! Yleensä se siis leikkii vain Pojun kanssa.

Mitäpäs muuta tässä välissä onkaan tapahtunut.. No, ainakin eilen matkattiin Lahteen pentunäyttelyyn :) Lauantaina Poju lähti hoitoon mun porukoille Varkauteen, että me saatiin lähteä rauhassa suoraan Lahteen sunnuntaina. Pesin Nemin lauantaina ja sen turkki oli sen takia aika kamala sitten sunnuntaina.. Sojotti joka ilmansuuntaan. Oltiin ennen puolta kymmentä perillä ja mentiin näyttelypaikalle. Ostettiin luettelo, josta selvisi, mihin luokkiin näyttelyyn ilmoitetut 7 bortsua meni eli yksi 5-7kk uros, kaksi 7-9kk urosta, kaksi 5-7kk narttua ja kaksi 7-9kk narttua ja tuohon viimeiseen siis Nemi kuului. Ja myöhemmin sitten selvisi, että toinen nuoremmista nartuista oli poissa eli paikalla oli kuusi bortsua. Bortsut alkoivat n. klo 11:30 ja tuomarina oli Päivi Eerola. Seurasin tarkkaan, miten muut bortsut esiintyivät ja lopulta asteltiin itsekin kehään. Nemi esiintyi ihan hyvin, mä sain paljon neuvoja ja vinkkejä Nemin esittämiseen. Nemi voitti luokassaan olleen toisen nartun ja kisasi seuraavaksi nuorempaa narttua vastaan ja voitti senkin. Olin ihan häkeltynyt jo tässä vaiheessa ja aivan sekaisin, kun kehässä pyörittiin koko ajan ja sitten vastassa oli urokset voittanut 5-7kk urospentu. Tuomari pyöritteli meitä paljon ja ojensi sitten minulle vaaleanpunaisen ROP-ruusukkeen :) Olin aivan äimistynyt. Tuomari antoi vielä suullista palautetta siinä ja antoi mun monet virheet anteeksi, kun sanoin olevani jännittynyt :D Mutta niin, ROP ja KP napsahti meidän neidille ekasta näyttelystä, aivan huikea suoritus. Kirjallisessa arvostelussa luki seuraavaa: 

"Erinomainen tyyppi, pitkät linjat, hyvät mittasuhteet. Kaunisilmeinen, narttumainen pää. Keskivahva luusto. Tasapainoiset kulmaukset ja ravi. Turhan pulleassa kunnossa. Esitetään edukseen." ROP KP

Tästä on hyvä jatkaa kohti Jyväskylän kansainvälistä näyttelyä, joka on siis 21.11.

Ja eipä Nemi yllättänyt ainoastaan tuon näyttelyn suhteen, vaan myös aloitti ekat juoksunsa ilmeisesti eilen. Lattialla näkyi veritippoja ja Poju on jokseenkin kiinnostunut Nemin peräpäästä eli nytpä kytätään tyttöstä tarkasti. Koirapuistoon mennään vain, jos ei ole muita paikalla. Elämme jännittäviä aikoja, kun kumpikaan ei ole ennen omistanut narttukoiraa :D 

Toiveissa olisi, että Pojun tilanne selviäisi viimein. Vastauksia halutaan kovasti. Ei ole mukava katsoa onnetonta koiraa, ei ole mukava jättää tärisevää koiraa kotiin, kun itse täytyy lähteä töihin.. Aina täytyy vain kirjoittaa, että seuraillaan.. 

Kävimme päälle viikko sitten taas vaihteeksi Pojun kanssa hierojalla ja niin siellä taas puolitoista tuntia vierähti. Hieronta oli torstaina ja tiistaina Poju oli saanut kipulääkkeitä eläinlääkäriltä (ilman että itse koiraa piti käyttää klinikalla!), joten koiran olo oli hieman mukavampi ja rennompi. Lääkkeet nimittäin tehosivat hyvin ja niillä oli myös rentouttava vaikutus. Kipupisteitä löytyi silti runsaasti ja Poju välillä ihan murisi, kun koski niin kovasti. Välillä silmät menivät  väkisin umpeen, kun tuntui niin hyvältä. Nyt paljon kipuja oli lavoissa ja Poju aristi myös polviaan, mutta se saattoi johtua ainoastaan jännityksestä. Jatkoimme kipulääkkeen antamista sunnuntaihin asti ja nyt Poju on ollut ilman sitä viikon ajan. Poju on ollut pirteämpi, liikkuvaisempi ja energisempi kuin ennen, joten kipulääke + hieronta todella auttoi. Hieman vaan epäilyttää, ettei tämä ole pysyvää..
Nimittäin perjantaina, kun olimme lähdössä taas vaihteeksi Juvalle, Poju alkoi autossa potkimaan takajaloillaan. Kun tilanne ei rauhoittunut, otin Pojun autosta ja kävelytin sitä. Oikea jalka potki enemmän ja välillä Poju pomppi kolmella jalalla eteenpäin. Tassuissa ei näkynyt mitään erikoista, mutta Poju aristi niitä kovasti. Istuessaan se piti tassujaan ilmassa ja se painui maahan tosi mielellään. Jonkin aikaa sitä kesti ja sitten Poju oli ihan normaali ja pääsimme jatkamaan matkaa. Koko viikonloppuna jalat eivät oirehtineet mitenkään. Mietimme, josko veisimme Pojun polvitarkastukseen. Pitää kysellä sen hintoja ensi viikolla.

Viime viikon lauantaina olimme Mikkelissä mätsärissä. Sää oli sateinen ja mätsäri pidettiin nurmikentällä eli vaaranpaakkoja riitti. Oli nimittäin liukasta. Nemi kisasi isoissa pennuissa ja Poju isoissa aikuisissa. Isoja pentuja oli lopulta yhteensä kahdeksan eli kaikille riitti sijoitus ja isoja aikuisia taisi olla yhteensä 18. Nemin pariksi sattui newfoundlandinkoira, joka esiintyi todella hienosti ja se oli todella upea ilmestys, joten se sai punaisen ja Nemi sinisen nauhan. Sinisten kehässä tuomari ihastui 4-kuiseen labbispentuun ja pisti sen ekaksi ja Nemi oli sitten toinen. Muita sijoittuneita en sieltä muistakaan. Nemi esiintyi todella kivasti, kuten aina.
Pojun pariksi sattui kultainennoutaja ja tuomari olisi halunnut antaa kummallekin punaisen nauhan. Päätös oli kuitenkin tehtävä, joten Poju sai sinisen nauhan. Sinisten kehässä Pojukin sijoittui toiseksi eli kumpikin koira oli SIN2 :) Tuomari ihasteli kovasti Pojun lyhyttä turkkia. Ja toki Poju myös esiintyi todella hyvin, vaikka kehä oli märkä ja sinne oli pissitty ja kakattu ja siellä oli juoksuisia narttuja. Tyytyväinen sai olla kumpaankin koiraan.

Tänään sitten olimmekin taas mätsärissä, tällä kertaa Joroisissa. Nemi kisasi junnuissa (5kk-2v), joita oli lopulta yhteensä 26 ja Poju kisasi aikuisissa (2-7v), joita oli lopulta yhteensä 22.
Nemin pariksi sattui nuori ajokoira nuoren omistajansa kanssa ja kumpikin oli ihan pihalla, miten mätsärissä tulisi käyttäytyä. Ainakin yleisöllä oli hauskaa, kun juoksutuksessa ajokoiran nenä oli suurimman osan ajasta Nemin takapuolessa kiinni. Nemi esiintyi tästä häiriköstä huolimatta todella hyvin ja sai punaisen nauhan. Punaisten kehässä oli paljon koiria ja Nemi esiintyi paremmin kuin koskaan. Ilmeisesti tuomarikin tykästyi Nemin varmaan esiintymiseen (ja kauniiseen ulkomuotoon) ja sijoitti Nemin ensimmäiseksi :) Olin aika yllättynyt, sillä ikähaarukka oli tosiaan junnuissa aika hurja ja Nemillä on ikää alle 7kk. Tyytyväinen sai todellakin olla. Rex-sakemanni oli hienosti junnujen SIN2 (sinisistä sijoitettiin vain kaksi) :) 
Pojun parina oli westie, josta tuomari tykkäsi enemmän ja Poju sai sinisen (tai toisaalta ei saanut nauhaa laisinkaan, sillä "sinisille" annettiin vain purutikut). Poju esiintyi kyllä hienosti, mutta kyseinen tuomari ei ole koskaan tykännyt Pojusta (on tuomaroinut kaksi kertaa aiemminkin). Poju ei sijoittunut myöskään sinisten kehässä, mutta tämä ei harmittanut lainkaan. Olin itse todella tyytyväinen Pojuun. Sen olo ei varmasti ole paras mahdollinen rankan viikonlopun ja mahdollisten kipujen takia. Hienoa ylipäätään, että se suostui esiintymään. 
BIS-kehään pääsivät ainoastaan punaisten ykköset eli siellä oli kolme koiraa; junnujen, aikuisten ja veteraanien PUN1. Nemi oli todella väsynyt, korvat lörpsöttivät sivuilla, mutta silti se jaksoi esiintyä nätisti ja oli lopulta BIS2 :) Hieno suoritus meidän kakaralta ja nyt se on todellakin ansainnut kunnon levon. 

Mitähän muuta tässä välillä on tapahtunut.. Kouluviikko vei taas voimia sen verran, ettei kaikki muistu mieleen. Nemi on ilmoitettu Lahden pentunäyttelyyn, joka on 25.10. ja Jyväskylän kansainväliseen näyttelyyn, joka on 21.11. Olin sen verran typerä, että ilmoitin sen tuonne kansainväliseen, enkä bortsujen erkkariin, joka olisi samaisessa paikassa Jyväskylän paviljongissa seuraavana päivänä. Mutta samapa se, pentuluokkaan tuo joka tapauksessa edelleen menee. Ja noita näyttelyitä ehtii vielä tulla paljon. 

Työharjoittelu alkoi ja se on vienyt sen verran aikaa ja voimia, etten ole ehtinyt kummemmin kirjoittelemaan mitään. Mitähän tässä välissä on mahtanut tapahtua..?
Ainakin viime lauantaina olimme Varkaudessa ja kävimme siellä pitkästä aikaa koirapuistossa ja siellä sattui sopivasti olemaan Rex-sakemanni ja Kaisu sekä pariskunta 1-vuotiaan westiensä kanssa. Kaisu piti aluksi Rexiä kiinni, että Poju ja Nemi saivat rauhass tutustella, mutta pääsi lopulta Rexkin irti juoksentelemaan ja haistelemaan. Kaikki sujui oikein hyvin. Koirat vähän juoksivat ja leikkivät. Rex ja Poju meinasivat vähän äristä toisilleen (ärinän ja Rexin liian rajujen otteiden takia leikit tyssäytettiin viime talvena, kun Poju rupesi pelkäämään toisia koiria) mutta muuten leikit sujuivat kyllä oikein kivasti. Sovittiin, että nähtäisiin toistekin, kun Nemillekin teki selvästi hyvää tavata muita. No, sattumalta suuntasimme Varkauteen sitten heti seuraavana tiistaina ja sovimme tapaamisen taas puistoon. Paikalla oli muitakin koiria ja leikit sujuivat ihan kivasti. Koirat väsyttivät itseään juostessa ja leikkiessä kunnolla. 
Keskiviikkona menimme Pieksämäen koirapuistoon, jossa sattui olemaan Nemille ja Pojulle ennestään tuttu Valle-flatti, jonka kanssa leikit ja tutustelut sujuivat oikein kivasti. Paikalle tuli myös suunnilleen Nemin ikäinen tibbepoika ja 1-vuotias käppänäpoika. Äijä-tibbe ihastui Pojuun suunnattomasti ja kävi tökkimässä sitä kuonollaan pyytäen leikkiin. Poju lämpesi kaverille välillä ja poijaat leikkivät nätisti keskenään. Nemikin olisi halunnut leikkiä, mutta ujosteli uusia tuttavuuksia vielä kovasti. 
Paikalle saapui myös ainakin Pojulle entuudestaan tuttu alaskanmalamuuttinarttu, joka on vissiin päälle vuoden ikäinen. Ei mennyt montaakaan hetkeä, kun tämä muuttinarttu alisti Nemin maahan ja ärisi hurjana sen päällä. Mä säikähdin aikalailla ja menin ihan paniikkiin ja tuntui kuin omistajalla olisi mennyt ikuisuus vetää koiransa Nemin päältä. En mennyt Nemin luo suoraan, enkä alkanut lohduttelemaan sitä, ettei sille tulisi sen takia kauhua vieraita koiria tai juuri muutteja kohtaan. Menin kyllä kyykkyyn ja Nemi käväisi luonani, muttei osoittanut mitään pelon merkkejä. Muutin omistaja rauhoitteli koiraansa ja porukalla kummastelimme, miksi sellainen nuori narttu kävi juuri narttupennun päälle, kun muut puistossa olleet koirat olivat uroksia. Yhteisolo puistossa ei enää onnistunut ja Pojukin alkoi suojella Nemiä, joten muutin omistaja lähti koiransa kanssa pois. Nemi juoksi aidan luo ja katsoi muutin perään eli ei sille mitään traumaa jäänyt. Tilanne oli kyllä todella erikoinen, koska Nemi ei edes tungeksinut sen kummemmin muutin jaloissa. Jotain sillä oli Nemiä vastaan ja ihan hyvä, että omistaja tajusi lähteä. Jos hän ei olisi lähtenyt, olisin minä kyllä napannut omat koirat hihnoihin. 
Vähän ajan päästä joukkoon liittyi vielä innokas saksanmetsästysterrieriuros, joka oli jo tuttu tibelle ja käppänälle. Se oli todella energinen ja itsenäinen, joten se lähti juoksemaan puistossa kauas. Nemiä kiinnosti tämä kaveri kovasti ja se seurasi sitä pitkälle. Terrieri ei ehkä ollut ihan niin innokas uudesta kaverista ja ilmeisesti muutaman kerran ärähti Nemille, jolloin Poju oli taas välittömästi suojelemassa "pikkusiskoa", mutta muistutin sitä välittömästi siitä, ettei sen tehtävä ole suojella ja toimia valvojana. 
Aika kului mukavasti tuolla tavalla puistossa. Harvoin siellä toisiin törmää, niin oli ihan mukavaa vaihtelua, että oli toisiakin. 

Tänään lähdemme viettämään viikonloppua Juvalle, joten koirille on tiedossa runsaasti vapaana juoksentelua ja leikkiä. Nyt kumpikin retkottaa tyytyväisenä kyljellään ja nukkuu. Selvästi keräävät voimia Juvaa varten :D 

Nemi on aikamoinen tuhoaja ja monena päivänä saamme keräillä sen tuhoja lattioilta. Eräänä päivänä se oli paloitellut kaksi talutushihnaa, joista onneksi kumpikaan ei ollut ahkerassa käytössä, mutta toisen tuhoutuminen kyllä harmittaa. Toinen oli parin euron kapistus ja toimi lähinnä Nemin pentuhihnana, joten sen vuoksi ei tarvinnut harmitella. Muutenkin Nemi on tuhonnut kaikkea pientä. Aika hyvin olemme saaneet kaiken tärkeän turvaan. Kirjahyllyssä on kaksi alinta hyllyä tyhjänä ja pöydillä ei ole mitään ylimääräistä. Sohvatyynyt ovat päivisin aina makuuhuoneessa sängyn päällä ja pienempi vaatekomero, jossa ei ole ovea, on suojattu portilla ja kokoontaitetulla metallihäkillä. Myös keittiön ovella on portti. Koirat siis saavat oleskella ainoastaan olohuoneessa ja eteisessä, jotka ovatkin samaa tilaa. Pöydänjalkoihin tai sohvaan Nemi ei ole onneksi kajonnut ja seinätkin ovat saaneet olla rauhassa. Eiköhän tuo neiti pikkuhiljaa opi siihen, ettei päivisin tarvitse keksiä kaikkea mahdollista tekemistä, kun me olemme poissa. Tekihän se Pojukin pentuna jotakin pientä tuhoa, mutta oppi kyllä lopulta, miten kotona odotellaan nätisti. Se kyllä osaa olla rauhassa ja nukkua. Ehkä Nemi tajuaa pian ottaa mallia Pojusta ja odottelee sitten nätisti koko päivän. Yleensä tuollainen toisten koirien kanssa leikkiminen väsyttää Nemiä niin, että se kyllä nukkuu seuraavana päivänä todella runsaasti. Muutenkin vähän rankemmat touhut ja juoksentelut kyllä väsyttävät sen seuraavaksi päiväksikin. 

Olemme muuten harrastaneet koirapuistossa paljon sellaista, että menemme koiria piiloon ja ne etsivät meidät. Poju on vissiin oppinut käyttämään hajuaistiaan paremmin, sillä se alkaa olla aika etevä etsijäkoira. Nemi on vielä niin malttamaton ja häseltäjä, että sillä menee kauemmin löytää ja se yleensä seuraakin Pojua. 
Osittain Pojun huono hajuaisti saattaa siis johtua treenaamattomuudesta, mutta on se silti normaalia huonompi, sillä Pojun nenä kuulostaa aivan erilaiselta kuin Nemin. En nyt osaa selittää sen tarkemmin, mutta eron olemme kyllä huomanneet :D Pojun nenä on mahdollisesti jollakin tavalla ahdas. 

Mutta eiköhän tässä oo tullut taas löpistyä ihan riittämiin :)

Viime lauantaina ajelimme Varkauteen, jossa oli iltapäivällä mätsäri. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja pistimme "leirimme" pystyyn eli kevythäkillä oli jälleen kerran käyttöä. Tapasimme myös Rex-sakemannin pitkästä aikaa ja kolmikko olisi kovasti tahtonut leikkiä. Ilmoitin Nemin pentuihin ja Pojun aikuisiin. Pentuja oli lopulta yhteensä kahdeksan ja aikuisia 17.
Nemin pariksi sattui novascotiannoutaja. Nemi esiintyi ihan kivasti, vaikka ravissa otti välillä laukka-askelia. Jaksoi kuitenkin kivasti seisoa ja antoi tuomarin tutkia. Tuomari kehui kumpaakin, mutta Nemipä sitten vetäisi sen punaisen nauhan. Odottelimme pennut loppuu ja vielä sinisten kehän, kunnes taas pääsimme itse kehään. Neljä koiraa kehässä ja neljä myös sijoitettiin eli kaikille riitti palkinnot. Nemi esiintyi edelleenkin hienosti ja tuli lopulta punaisten pentujen toiseksi.
Pojun parina oli aikuisissa musta cockerspanieli, joka ei esiintynyt kovin varmasti. Poju esiintyi todella upeasti ja tuomari kehui sitä hurjasti. Sanoi myös Pojun rakennetta todella terveeksi. Harva tuomari kommentoi tuollaista. Punainen nauha tuli Pojullekin. Punaisten kehässä Pojulla meni sitten pasmat sekaisin ratkaisevalla hetkellä ja putosimme pois ilman sijoitusta. Ei jäänyt harmittamaan laisinkaan.

Seuraavana päivänä menimmekin sitten mätsäriin Juvalle. Nemi meni isoihin pentuihin ja Poju isoihin aikuisiin, jotka onneksi arvosteltiin samassa kehässä eli sain esittää itse kummankin koirista. Isoja pentuja oli ainoastaan kolme eli kaikki olivat samaan aikaan kehässä. Ekana oli kokematon sekarotuinen, joka hieman aristeli uutta tilannetta. Nemi esiintyi tuttuun tapaansa todella hyvin ja tuomari ihasteli sitä kovasti. Kolmantena "kisaajana" oli espanjanvesikoira, joka oli hieman Nemiä nuorempi. Sekin esiintyi oikein kivasti ja muistaakseni oli pärjännyt myös lapsi&koira-kisassa omistajansa kanssa. Tuomari alkoi sijoitella pentuja ja perusteli valintojaan. Sanoi jokaisen pennun tuovan hyvin rotunsa esiin (sekarotuisessa oli siis kahta rotua ja kumpikin ilmeisesti tuli hyvin esiin). Tämä sekarotuinen oli sitten kolmas kokemattomuutensa vuoksi, mutta tuomari kehotti omistajaa jatkamaan harrastusta, jotta pentu saisi varmuutta ja rohkeutta esiintymiseensä. Vesikoiran tuomari laittoi toiseksi sen nuoren iän vuoksi, se ei siis esiintynyt aivan yhtä varmasti kuin Nemi eli Nemi vetäisi ensimmäisen sijan ja BIS-kehä kutsui. Laitoin Nemin häkkiin ja treenasin vähän Pojun kanssa, kun isot koirat alkoivat heti isojen pentujen perään. Isoja koiria oli vain 11.
Pojun parina oli chow chow (aivan kuten viimekin vuonna Juvan mätsärissä). Chowin omistajalla oli homma vähän hakusessa ja koira ei esiintynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta oman stressin loi myös Poju, sillä juostessamme parimme kanssa kehää ympäri (heidän perässään), Poju kiskoi hurjasti eikä ravannut lainkaan nätisti. Koitin korjata sitä ja houkutella ravaamaan nätimmin, muttei auttanut. Koskaan ennen se ei ole tehnyt noin. En tiedä chowin sukupuolta, mutta liekö se ollut juoksuinen narttu.. Pojua tosin ei pitäisi juoksuiset nartut kiinnostaa, mutta jokin tässä chowissa veti liikaa puoleensa.
Eestaas meni paljon paremmin ja Poju seisoi upeasti. Punainen nauha tuli. Chowi ei muuten ilmestynyt sitten sinisten kehään laisinkaan..
Punaisten kehässä oli kuusi koiraa ja kaksi putosi pois. Olin aivan varma meidän putoavan, mutta niin vaan pysyttiin kehässä. Lopulta Poju tuli sitten kolmanneksi. PUN3 oli oikein mukava tulos :)
BIS-kehää jouduttiin hetki odottamaan, mutta viimein tuli sen aika. Kehässä piti olla 9 koiraa, mutta yksi oli kadonnut paikalta, joten kisaajia oli "vain" 8. Nemi oli todella väsynyt, enkä uskonut meidän sen takia yltävän kovinkaan korkealle. Tuomarit mietiskelivät sijoituksia (kaikki saivat edes jonkinlaisen palkinnon) ja sijoitettuaan kaksi koiraa he pyysivät minua ja meidän vieressä ollutta poikaa novascotian kanssa juoksuttamaan koiriamme eestaas. Sitten he sijoittivat pojan seuraavaksi. Kuvittelin meidän olevan sitten seuraavaksi vuorossa, mutta emme sijoittuneetkaan vielä. Koirat hupenivat ja viimein olimme kahden muun parin kanssa kehässä. Juoksutimme vielä koiria ympäri kehää ja sitten meidät sijoitettiin eli Nemi oli hienosti BIS3! :) Mopsi oli kakkonen ja isovillakoira ykkönen. Todella upea suoritus meidän väsyneeltä neidiltä. Palkinnoksi tuli pokaali ja ruoansäilytyslaatikko. Onpahan Nemilläkin nyt sitten pokaali :D Pojulta niitä löytyy kolme. Ruusukkeita Pojulla on myös kolme ja Nemillä yksi. Kohta tarvitaan isompi palkintohylly :D

Niin ja sitten turkkiasiaa.. Pojun turkki oli kyllä tosi kivan näköinen, mutta sen silmillä roikkuva tukka häiritsi sen näkökykyä, joten tartuin trimmauskoneeseen ja Pojusta tuli taas lähes kalju. Hännänpäähän jätimme söpön tupsun :D Onpahan persoonallisen näköinen ja kääntää kadulla katseita.

Lisää juttuja joskus myöhemmin, nyt on kiiruhdettava kauppaan..

Sovimme naapurissamme asuvan Soda-bortsun omistajan kanssa tapaamisesta koirapuistossa ja niin suuntasimme tänään viiden aikoihin puistoon. Tällaisella kokoonpanolla koirat eivät vielä olleet päässeet leikkimään kertaakaan ja aluksi tunnelma oli hieman varovainen. Nemi mielisteli tuttuun tapaansa Sodan edessä, tekeytyi mahdollisimman pieneksi, heilutti häntäänsä miltei koipien välissä ja lipoi kielellään. Poju oli nopeimmin valmis leikkiin ja koikkelehti Sodan edessä välillä haukkuen ja heitti etupäätään maahan. Sodalla meni hetki lämmetä, mutta pian poijaat jo kirmasivat pitkin puistoa oikein innokkaasti. Nemi ei kestänyt isojen poikien vauhdissa mukana ja tarkkaili tilannetta sivummalta ja välillä taas mielisteli Sodaa.
Hauskaa oli ja koirat tulivat hienosti toimeen keskenään. Kuviakin tuli räpsittyä ja tässä niistä muutamia. Menossa siis mukana Sanmar Soda (s. 1.7.08).

Pitipä tännekin tulla nyt päivittelemään, vaikka mitään sen kummempaa ei ole tällä välillä tapahtunut. Pojulla pidettiin ahkerasti Back on track -loimea, mutta viikonloppuna unohdimme sen Juvalle eli tuli viikon tauko loimen pitämisestä.. Viikko sitten käväisin Pojun kanssa myös eläinlääkärillä, kun sen korvaan oli ilmaantunut tummaa vaikkua, korva kutisi kovasti ja se myös punoitti. Sain ajan onneksi samalle päivälle ja lääkäri otti näytteen korvasta. Hiivatulehdus oli "tuomio" ja lääkkeeksi korvatipat, joita tiputellaan kahdesti päivässä korvaan 20 päivän ajan. Nyt korva näyttää jo paremmalta, ei enää punoita ja vaikutkin ovat hävinneet. Hiiva on vaan herkkä tulemaan takaisin, joten lääkitystä on jatkettava vielä lähes kaksi viikkoa. Onneksi tuo ei ole tarttunut toiseen korvaan tai Nemiin.

Eilen aloitin koulun (ja tänään olen jo taidokkaasti kipeä ja siksi kotona) ja koirat olivat ensimmäistä kertaa useamman tunnin keskenään. Onneksi kumpikaan ei ole eroahdistunut. Poju odottaa aina kiltisti ovella paluutamme ja Nemi sitten puuhailee omiaan ja keksii kaikenlaista luvallista ja luvatonta tuhottavaa. Se ei stressaa kotiin jäämistä, mutta sille iskee vaan tylsyys ja sitten on pakko kehitellä jotain tuhottavaa, samaa oli havaittavissa Pojullakin pentuna. Huonekalut ovat vielä yhdessä osassa, mutta kaikenlainen pieni on saanut vähän osumia hampaista. Eilen kävimme kumpikin ruokatunnillamme kotona ja Nemi oli kahdessa ja puolessa tunnissa tuhonnut pöydälle jättämäni namipussukan, jossa oli kuivaruokaa sisällä. Noo, ei harmittanut, sillä moinen pussukka maksoi vain pari euroa ja oli muutenkin hyvin vähällä käytöllä. Jotain muutakin pientä löytyi lattialta, mutta kaikki tärkeä oli säilynyt ehjänä.
Kun Vesku sitten palasi töistä kotiin kolmen jälkeen, oli lattioilta löytynyt dvd-levyjä (tyhjiä suurimmaksi osaksi) ja niitä Nemi oli jonkin verran raapinut ja pureskellut. Levyt olivat olleet Veskun pöydällä ja pöydällä oli myös yksi Nemin himoitsema lelu, jonka takia levytkin sitten olivat pudonneet. Mun pöydältä oli tiputeltu koruja lattialle, mutta onneksi ne eivät olleet maistuneet Nemille. Tällaista pientä. Aika hyvin olemme osanneet nostaa tärkeitä tavaroita ylemmäs pennun ulottumattomiin, mutta pelko mm. sohvan kohtalosta on suuri. Luita yms. pureskeltavaa jätämme aina reilusti lattioille, ennen kuin lähdemme, mutta ne kiinnostavat vasta sitten, kun me olemme kotona. Silloin ne toki olisi hyvä keräillä pois lattioilta, että Nemi ehkä oppisi syömään niitä silloin, kun se on Pojun kanssa keskenään kotona. Eipä Pojuakaan herkut paljoa silloin kiinnosta, kun me emme ole paikalla. Se on muutenkin enemmän meidän perään, mutta onneksi ei liikaa eli ei hauku ja ulise täällä päivisin meidän perään.

Mitähän muuta mun piti kirjoittaa tähän merkintään.. No ainakin voisi mainita sen, että viikonloppuna suuntaamme kahteen mätsäriin; lauantaina Varkauteen ja sunnuntaina Juvalle. Tuollainen treeni tuleekin tarpeeseen Nemin kohdalla, sillä suunnitelmissa olisi mennä Lahden pentunäyttelyyn lokakuussa. Jyväskylän kansainvälisen jätämme todennäköisesti välistä ja suuntaamme sitten taas Lahteen tammikuussa, kun siellä on ryhmis. Muutenkin näyttelyitä on tullut suunniteltua ensi vuodelle jo aika paljon. Harmi, kun Pojun kanssa ei pääse virallisiin kehiin. Noo, jospa vielä joskus nuo pallittomatkin olisivat tervetulleita kehiin, niin kuulisi tuomarin mielipiteen Pojusta :D Toiveajattelua..

Nyt onkin reilusti päivitettävää, kun on taas kiirettä pidellyt sen verran, etten ole ehtinyt kirjoittelemaan. Olimme tuolloin 29. päivä siellä mätsärissä Suonenjoella ja se oli aikamoista kehissä hyppelemistä, kun meinasi mennä päällekkäin ja halusin ehdottomasti esittää kummankin koiran. Nemi oli pennuissa ja sen parina oli joku pieni valkoinen pystykorva. Nemi esiintyi ihan kivasti ja antoi tutkia itseään hyvin ja sai punaisen nauhan. Ennen punaisten kehää ehdin koikkelehtia toiseen kehään, jossa Poju kilpaili isoissa aikuisissa ja sen parina oli jämtlanninpystykorva. Poju esiintyi hyvin ja varmasti ja mua meinasi naurattaa, kun tuomari olisi kovasti halunnut koirien ottavan itseensä kontaktia ja Pojuhan aina toljottaa vain mua tai namia, ni ei sitten tuomari saanut Pojua katsomaan itseään yhtään :D Liikkeet tuomari katsoi todella tarkasti. Punainen nauha tuli Pojullekin ja sitten pääsinkin takaisin pentujen kehään. Pentuja taisi olla yhteensä 14 ja punaisten kehästä sitten pudotettiin kolme pois. Nemi sijoittui lopulta kolmanneksi eli oli PUN3 :) Jälleen sijoittuminen siis.
Isojen aikuisten punaisten kehässä taso oli kova, joten Pojulle ei sijoitusta herunut, mutta se ei jäänyt harmittamaan yhtään, sillä Poju esiintyi taas todella hyvin.

4.8. olimme ensimmäistä kertaa urheilukoirahierojalla täällä Pieksämäellä Pojun selän takia. Hieroja katsoi ensin Pojun liikkeet ja kiinnitti erityisesti huomiota Pojun takaliikkeisiin, jotka ovat erittäin ahtaat ja lisäksi toinen puoli teki erikoista pyörivää liikettä, jonka itsekin huomasin. Hieronnassa hieroja huomasi oikean puolen olevan vasenta enemmän jumissa ja kipeissä kohdissa Poju valitti hiljaa. Sääliksi kävi pikkuinen. Puolitoista tuntia se kuitenkin jaksoi hyvin maata siinä hierottavana. Varasimme suoraan uuden ajan, sillä yksi kerta ei niin jumiutuneeseen selkään riittäisi. Niinpä toissapäivänä eli 13. päivä menimme uudestaan hierojalle. Katsoimme taas ensin liikkeet ja se pyörivä liike oli kadonnut kokonaan. Hieronnassa kuitenkin huomasi yhäkin jumeja ja kyllä sen viikon aikana oli muutenkin koirasta huomannut, etteivät kivut olleet poissa.
Oikea puoli oli edelleen pahempi, mutta oli jumeja vasemmmallakin puolella. Ja uusi juttu oli todella kipeä oikea lapa. Moiset jumit ja kivut ovat mysteeri. Hierojakaan ei osannut arvioida, mistä ne voisivat johtua. Lisäämme Pojun ruokaan magnesiumia, kalkkia ja b-vitamiinia, jos ne auttaisivat ja lisäksi kävimme tänään ostamassa Back on track -verkkoloimen, joka tänään oli Pojulla n. neljän tunnin ajan päällä. Toivomme todella, että nuo auttavat. Selän kuvauttamistakin voi miettiä, mutta se ei välttämättä selvennä mitään.

Mitähän muuta mun piti vielä kirjoitella.. Olen sen verran väsynyt, että taidan suosiolla jättää seuraavaan kertaan.

Kirjoitanpa jo nyt, vaikka tänään mennäänkin mätsäriin ja sitten on taas päivitettävää. Lauantaina olimme siis Mikkelissä koiranäyttelyssä ja sää ei sallinut laisinkaan. Aamulla siellä ollessamme ja schapeja katsoessamme satoi aivan kaatamalla, vaatteet olivat läpimärät hetkessä. Schapekehän jälkeen lähdimme kiertelemään eläinkauppoja kaupungille, koska emme viitsineet jäädä kastumaan lisää näyttelypaikalle. Ostin yhdestä liikkeestä ketjun Pojulle mätsäreitä varten, mutta hihnaa en löytänyt. Olin siis kadottanut Varkauden näyttelystä ostamani näyttelyhihnan, joten piti etsiskellä uusi.
Kävimme syömässä ja palasimme sitten näyttelypaikalle, jossa oli alkamassa bortsut. Myös Nemin kasvattaja oli tullut kolmen koiransa kanssa paikalle Ypäjältä asti ja juttelimme siinä niitä näitä. Hän sanoi Nemin olevan hieman liian pulskassa kunnossa. Onhan se tosiaan hieman liian pyöreä, joten nyt koitetaan vähän tasoittaa tilannetta. Korkeutta tulee lisää, mutta painoa ei pitäisi tulla samaa tahtia. Korviakin pitää vielä liimailla hieman paremmin, sitten on neiti hyvä ulkonäöllisesti.
Näyttelykojuista löytyikin sitten se hihnakin eli nyt on todella hyvä kokonaisuus mätsäreitä varten Pojulle. Kyllä tuota samaa voi Nemilläkin käyttää, mutta ehkä ennemmin vain virallisissa.

Sunnuntaina ajoimme Juvalle viettämään laatuaikaa ja koirat juoksivat innoissaan pihalla. Ruokahalukin oli sitten sen mukainen. Maanantaina ja eilen tiistaina kävimme myös uimassa ja saimme jopa Pojunkin kokeilemaan uimisen saloja. Nemi oli aivan innoissaan ja koikkelehti vedessä pallon perässä ja ui ihan kunnolla. Yleensä se vain kahlailee, mutta nyt se uikin. Iltaisin koirat olivat kyllä todella väsyneitä, kun päivisin oli saanut liikkua kunnolla.

Koirapuistossakin olemme käyneet nyt ahkerasti ja tänäänkin sinne pitäisi mennä ennen mätsäriä, että Nemi hieman väsähtäisi. Kunhan ei sitten vaan väsähdä liikaa. Ilma näyttää kyllä inhottavan sateiselta, että voi olla, ettei koirapuistoon viitsi mennä, kun koirat ovat kaikkea muuta kuin siistejä sen reissun jälkeen. Noo, katsellaan nyt.